Lounarit

Ei meillä, mutta muilla. Meidän nenät on tietääkseni ihan ookoo ja tyhjät, muutamaa rinkulaa lukuunottamatta. Parisenkymmentä tuttua naamaa kohtasi tänä aamuna taasen Teamsissa ja yhdessä käytiin Anun johdolla tulevaa viikkoa läpi. Saimme kaksi uutta viikkotehtävää sekä jokaiselle tiimille palsuajan. Tehtävistä toinen tehdään tiiminä ja tarkoituksena on seurailla tyyppejä ja paikkoja nuorisotyön kentällä ja kuinka he/ne saavat homman toimimaan näinä poikkeusaikoina. Me jaoimme jokaiselle jo ns. ”omat ihmiset” sekä lisäksi nuokut, joiden toimia tarkkailemme muutaman päivän. Torstaina palaamme sitten salaisten kansioidemme äärelle ja jaamme havaintojamme. Toinen tehtävistä on yksilötehtävä, jossa keskitytään puhetta tukeviin kommunikointimenetelmiin. Aihe on ihan todella mielenkiintoinen ja minulla on ihanasti intoa päästä syventymään siihen! Perjantaina jokaisen on sitten tarkoitus julkaista video itsestään kertomassa viikonloppusuunnitelmistaan näiden vaihtoehtoisten keinojen avull

Aamu alkoi normaalin tiimipalsun sijaan koko luokan yhteisellä videotapaamisella. Se on aina vähän jännittävää liittyä linjoille, mutta joka kerta se on kyllä sujunut ihan ongelmitta. On myös mukavaa nähdä muita luokkalaisia ja (salaa) kurkistella miltä kaikkien kotona ehkä näyttää! Fokukseni on aina olennaisessa. Tosiaan tänään purettiin eri aiheita seksuaalisuus- teeman ympäriltä ja oikein näppärästi lähes kaikki saivat esitykset kaikkien nähtäville. Kokonaisuudet olivat pääosin hyviä ja selkeitä ja keskusteluakin syntyi jonkin verran. Ei ehkä ihan niin paljon kuin livenä, mutta hyvin kuitenkin. Meitä itseämme vähän harmitti työstää esitystä PowerPoint muodossa, sillä aktiivisesti vastustamme sitä, mutta saimme muilta kivaa palautetta ja olimme itsekin lopulta ihan tyytyväisiä aikaansaannokseemme. Provosoiva alku herätti juuri sellaisia tunteita kuin toivoimmekin, jes! Päivä päättyi yhteisiin ”viikonloppuja”- toivotuksiin ja vuorotellen tyypit poistui linjoilta. Niin teen minäk

Jou! Kuten eilen jo mainitsinkin, niin tänään tosiaan viilailtiin seminaaria kuntoon ja testailtiin jälleen kerran Teamsin toimintaa. Eihän se aivan timanttista ollut ja varmasti meidän kaikkien korvat olivat paikoitellen säröillä, kun äänen kiersivät, olivat liian hiljaisella/kovalla tai muuten vaan taajuudet tosi pielessä. Mutta semmaseminaari saatiin kenraaliharjoituksen kautta vedettyä läpi ja tehtiin joitakin viime hetken muutoksiakin vielä. Katsotaan sitten mitä huominen oikeastaan tuokaan tullessaan, sillä tuntuu, että joka kerta nämä tekniset laitteet ja alustat toimivat pikkuisen eri tavoin. Eihän se mitään, eletään jännän äärellä vähän kokoajan :) Nyt hetkeksi huokaisemaan, kun on taas kälättänyt ja naama hehkuu punaisena näyttöjen tuijottelusta ja muuten vain jännähiestä. Iltapäivällä arviointikeskustelu kaikilla meillä muilla paitsi Kiialla. Tosin K lupasi olla vahvasti mukana henkisellä tasolla. Kaikkia jännittää. Kukaan ei oikein tiedä mitä odottaa. Iik Iik. No katse

...kas siinä vasta oiva loikka tämän viikon aiheeseen, joka tosiaan käsittelee meidän tiimimme osalta seksuaalioikeuksia. Aamu alkoi tuttuun tapaan hieman ennen yhdeksää yhteisessä whatsapissamme kysellen ristiin olemmeko holleilla, huudeilla, asemissa, taajuuksilla jne...tästä on tullut tapa jolle nauramme. Todennäköisesti meistä kaikki on suhteellisen lähellä luurejaan, mutta silti tämä päivittäinen kysely pitää tehdä ennen varsinaista puhelua. Se luo turvaa. Jos lähtisi soittelemaan ilman tätä varmistusta, syntyisi varmasti kaaos. Nämä aloituksethan rakentuvat niin, että Ruska soittaa ja me muut sitten iloissamme vastaamme. Jälleennäkemisen riemua, hihityksiä ja kuulumisten vaihtoa (nekun niin hirveästi tuppaavat himaoloissa vuorokaudessa muuttumaan), niistä starttaa tuttu pp eli puhelinpalsu. Rutiiniksi on muodostunut jo vähän myös se, että Kiian rooli on ottaa screenshot päivän lookeista. Kiia tosin osaa tehdä tämän kohtuu salakavalasti eikä meistä taida kukaan ikinä juuri taju

 Tänään aloitettiin koko luokan yhteisellä kokouksella teamsissa. Vähän oli kaaosta, eivätkä ihmiset tietenkään osaa mykistää mikkejään, joten ääniä oli enemmän kuin osallistujia. Oli kuitenkin kiva nähdä muutakin luokkaa, vaikka en itse keskusteluun päässytkään osallistumaan. Ehkä ensi kertaan mennessä olen saanut muuttolaatikoista purettua sopivat kuulokkeet. Keskustelimme lyhyesti tämän viikon teemasta, eli seksuaalikasvatuksesta, ja saimme viikkotehtävän. Perjantaina pitäisikin osata jakaa teamsin kautta powerpointtia muulle luokalle. Ennustan, että tästä tulee sekavaa, eikä homma mene läheskään kuten pitäisi. Tämän jälkeen siirryttiin kokoustamaan ihan oman tiimin kesken. Vaihdettiin kuulumisia ja pohdittiin tulevaa viikkoa. Meidän teemana on seksuaalioikeudet. Laaja, mutta itselleni jo ennestään hyvinkin tuttu aihe. Sovittiin, että tänään jokainen etsii itsenäisesti tietoa yhteiseen wordiin, huomenna sitten lähdetään suunnittelemaan esitystä. Iltapäivällä oli vielä vuoro

Kello on yhdeksän ja puhelin soi, on taas aika ottaa videoyhteys tiimiin. Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun kaikki on epävarmaa ja sekavaa, niin tiimin näkeminen on muuttunut ensiarvoisen tärkeäksi. Kummasti arki, rutiinit ja tuttujen kanssa juttelu rauhoittaa ja piristää. Olemme kyllä kaikki tuntuneet sopeutuvan tilanteeseen varsin hyvin; videopuhelut toimivat kouluhommiin ja vapa-ajan ihmissuhteiden ylläpitoon. Aloitimme pohtimalla luontoa, sen mahdollisuuksia, sen tuomaa hyvinvointia, sekä elämää noin muutenkin. Meillä on kaikilla aika samantyyliset mielipiteet luonnosta. Luontoon menemällä rauhoittuu, saa ajatuksia kokoon, ja ennen kaikkea pääsee ajattelemaan muuta kuin työtä, koulua, tai arkea. Totesimme myös, että kun puhutaan luonnosta ja hyvinvoinnista, ajatellaan yleensä ääripäätä. Että täytyy lähteä synkkään ikimetsään metsästämään oma ruokansa, tai muuten ei "luontoile" tarpeeksi. Mutta kyllähän oma parvekepuutarha tai lähipuistossa kävelykin on hyvinv

Moikka! Taas alkoi aamu mukavasti videohommilla kahvikupin ääressä. Hommat alkoivat perinteisesti kuulumisten ja fiilisten vaihtamisella ja niiden jälkeen alkoikin jos jonkinmoinen keskustelu sisusta, Oskari Onnisesta ja muusta mihin aihe ikinä päätyikin menemään. Hauskaa oli ja olimme yhtämieltä siitä, että sisu on vähän turha homma. Saimme kuitenkin tehtävän tehtyä ja pohdittua aihetta oikein kunnolla. Suunnittelimme myös tulevia viikkoja ja muita juttuja, jotka tekevät tästä etätyöskentelystä meillä helpompaa ja sujuvampaa. Onneksemme olemme samoilla linjoilla kaikki. Huomenna sitten metsäillään ja haistellaan havuja! Tähän loppuun vielä runo johon päädyimme keskusteltuamme pitkään Oskari Onnisen mielipiteistä:  "Oskari Olematon, Nollakatu Nolla, Jos et löydä, niin anna olla. Läskiset portaat ja luurankohissi, oven päällä luki, että Oskarin pissi. Hissistä poistui suomen missi, jolta puuttui toinen tissi." Niin ja vielä haluamme sanoa, että Lo

Moikkamoi!  Viime perjantaina ei tullutkaan mitään kirjoiteltua, koska oli aikeena yhdistää se tiistain kanssa. No, tiistai ei ollutkaan mikään tavallinen tiistai vaan ensimmäinen etäopiskelupäivä! Perjantaista vielä sen verran, että se meni Moonalla ja Latella askarrellen sillä aikaa kun minä ja Ruska tutustuimme lääkehoidon maailmaan.  Mutta palataanpa sitten näihin uusiin koulukuvioihin! Vaikka olihan tämä jo tiedossa, että näin voisi tapahtua, niin silti hämmennys oli suurta, kun aloitimme aamun ihka ensimmäisellä whatsappvideopuhelulla. Tekniikka toimi heti ja kaikki olivat omilla ja muiden ruuduilla niinkuin pitikin. Aluksi jaoimme hämmennystä ja tuskaa liittyen koronaan ja sen aiheuttamiin elämänmuutoksiin. Tulimme kuitenkin kaikki siihen tulokseen, että meillä menee ihan hyvin ja eiköhän tästä selvitä. Ja olemme varmoja, että saamme opinnot eteenpäin ja tehtävät tehtyä näin etänäkin oikein hyvin. Olo oli jopa hiukan kuin olisimme koulussa olleet!  Tehtävänä oli tehdä ed

Heippa! Eilen oli viimeinen päivä aikaa hioa kota-ohjaus täysin valmiiksi ja sen me hoidimmekin aamulla ensimmäiseksi. Kota oli kunnossa ja ohjauksen runko selvillä. Sen jälkeen siirryimme sulavasti grooming- tehtävän pariin, jota on nyt aikaa työstää vielä reilu viikko. Meillä oli kuitenkin kiva draivi päällä ja saimme paljon aikaan, niin kokonaisuuden kuin järkevän aikataulutuksenkin puolesta. Meillä oli myös todella hauskaa yhdessä, kun jaoimme ajatuksia, tarinoita ja ideoita. Myös muutama ahaa- elämys mahtui mukaan. Oli siis oikein aikaansaava ja riemukas päivä tiimin kesken! Tänään torstaina koitti ohjauskokonaisuutemme ehdottomasti isoin päivä ja tätä olimme suunnitelleet jo aika pitkään sekä pyörineet liikkuvien osien sekä tutun ja vieraan välimaastoissa. Pyöriminen jatkui vielä aamulla, sillä kodan avaimen haltija nautiskeli aamupuuronsa todella rauhassa, mutta lopulta saimme sen. Mikä siinä muuten on, että niissä on aina naurettavan isot avaimenperät? Ymmärrän, että pie

PERJANTAI OHOI. Perkkuperjantaina meillä oli hieman poikkeuspäivä, kun tutuista SVI/STÅ-mestoista suuntasimmekin Wanhalle Walimolle luentohommiin. Koordinaatti-hanke oli koonnut luentosaliin puhujia Grooming-aiheen ympäriltä. Tärkeä, mutta jokseenkin vieras aihe kiinnosti kovasti. Meitä suuresti ilostutti, kun heti alkajaisiksi tarjoiltiin kunnon sämpylät ja hyvät kahvit. Kiinnostuksemme saa aina heräämään, kun tarjolla on ruokaa. Emmehän suotta ole Lounasfrendit. Itse Koodinaatit (kuten miesoletettu asiasta puhui) jäivät meille hieman etäisiksi. Emme saaneet oikein jutun juonesta kiinni, mutta paikalle kutsutut puhujat olivat hyviä ja herätti paljon meissä keskustelua jo salissa, mutta myös päivän päätteeksi. Me pidimme! Suurien aiheiden keskellä huojennusta toi tsempparihenki ja se, ettei tosiaan kaikesta pidä tietää kaikkea. Pitää vain uskaltaa kohdata ja kuunnella ja olla läsnä ja sen me uskomme olevan jollain tapaa aika luontaista meille kaikille. Päivään kuului myös voittoisa h

Ei menty metsään, mutta mentiin Lahtisille. Aamulla kaikkia jännitti, mutta se oli sitä positiivista jännitystä. Oli hyvä fiilis, kun asteltiin sisään. Tapasimme paljon Ruskan tuttuja, jälleennäkemisen ilo oli ylitsevuotavaa. Nopeasti tila kuntoon ja ohjaus käyntiin. Nimikierros tuntui aiheuttavan turhaantumista joissain asiakkaissa, ehkäpä parrasvaloissa olo ymmärrettävästi hermostutti. Jokainen sai kuitenkin luontosanansa, ja pystyimmme siirtymään kotaunelmointiin. Tarkoitus oli pohtia, mitä kodalla voisi tehdä. Eväät ovat tietysti tärkeässä osassa, mutta lehmiä ja kanoja meidän on ehkä hieman hankala tuoda kodalle, elukat kun tuskin ahtaista tiloista välittävät. Katselimme videota, pohdimme tuttuja maisemia, sekä seuraavan kerran tapahtumia. Lähdimme koululle ruokailemaan, kuvitellen päivän olevan lähes ohi. Vaan pieni aikataulujen tutkiminen paljasti, että tässä alkaa olla vähän kiireen tuntua. Päivä siis jatkui, kun suunnittelimme seuraavaa torstaita, sekä tulevaa viikkoa mu

Näitä, sekä muita viisauksia, jaettiin tänään ilmaiseksi koululla. Eilen oli siis aika palata lomalta takaisin koulun penkille. Piti aloittaa uusissa tiloissa, mutta ne nyt eivät yllättäen olleet ihan ehtineet valmistua. Joten tämän päivän aloitimme arvailemalla, että mihinköhän nurkkaan olisi soveliasta asettua, ettei olisi remppamiesten tiellä. Paikka löytyi koulun ruokalasta. Olimme eilen saaneet viikkotehtävän, joka on tehdä huoneentaulu groomingista. Vaan koska aihetta syvennetään vielä perjantaina, ja palautuspäiväkin siintää kaukana tulevaisuudessa, emme todellakaan pohtineet tänään mitään tauluja. Viimeistelimme huomenna Lahtisilla tapahtuvaa ohjausta. Nyt on kuvio kaikille selvä, löydettiin muuttolaatikoista melkein kaikki tarvittavat tavaratkin. -Late