Viikon lopetukset ja aloitukset

PERJANTAI OHOI.

Perkkuperjantaina meillä oli hieman poikkeuspäivä, kun tutuista SVI/STÅ-mestoista suuntasimmekin Wanhalle Walimolle luentohommiin. Koordinaatti-hanke oli koonnut luentosaliin puhujia Grooming-aiheen ympäriltä. Tärkeä, mutta jokseenkin vieras aihe kiinnosti kovasti.

Meitä suuresti ilostutti, kun heti alkajaisiksi tarjoiltiin kunnon sämpylät ja hyvät kahvit. Kiinnostuksemme saa aina heräämään, kun tarjolla on ruokaa. Emmehän suotta ole Lounasfrendit.

Itse Koodinaatit (kuten miesoletettu asiasta puhui) jäivät meille hieman etäisiksi. Emme saaneet oikein jutun juonesta kiinni, mutta paikalle kutsutut puhujat olivat hyviä ja herätti paljon meissä keskustelua jo salissa, mutta myös päivän päätteeksi. Me pidimme!
Suurien aiheiden keskellä huojennusta toi tsempparihenki ja se, ettei tosiaan kaikesta pidä tietää kaikkea. Pitää vain uskaltaa kohdata ja kuunnella ja olla läsnä ja sen me uskomme olevan jollain tapaa aika luontaista meille kaikille.

Päivään kuului myös voittoisa hetki, kun Sarppis nappasi itselleen pitkään himoitsemansa ruokakassin. Olisimme hihkuneet ja tuulettaneet, jos olisimme kehdanneet. Olemme kuitenkin olleet tiiviisti läsnä tässä jännittävässä "nopeat syö hitaat"- kamppailussa. Lounasfrendit, kuten jo aiemmin totesin.

Hyvä päivä, vaikka totutusta poiketen pääsimmekin vasta puoli neljän aikoihin. Päivä ei tuntunut kuitenkaan pitkältä, sillä puheenvuorot olivat kiinnostavia. Tosin olimme kaikki syväjäässä villanutuista huolimatta. Meitä kaikkia tuntuu vaivaavan kestojää.

Inhokkisanojeni listaan lisään tosin uuden sanan:
-pariporina

Hyödyllisiä lirppakkeita ja näkösuojaimia

Tehokasta työskentelyä. Riskianalyysiä puheenvuorojen välissä.

NO  MUTTA MAANANTAI.
Kaikkemme, ihan kaikkemme oikeasti teimme, että olisimme pystyneet välttämään tämän koulupäivän. Meistä jokainen on hirveän kiintynyt maanantaivapaisiin. Maanantait ovat olleet uusia sunnuntaita ja tuntui pahalta olla normaali kuolevainen ja aloittaa viikko normaalisti. Toisinaan taivun dramaattisuuteen. Aikataulut ja ohjausasiat kuitenkin puskivat niin vahvasti niskassa, että tunnollisina ja pedantteina emme voineet lyödä läskiksi, vaan reippaina treffasimme aulassa. Ihan pienesti meitä lannisti läppärikeissi. Pyysimme Paulalta saada konetta, mutta hän ilmoitti ettei jaksa meille nyt tulla sellaista antamaan. Well well, eihän siinä. Teki mieli lähteä kotiin.
Onneksi sporttiAnna oli supersukkela ja auttoi meitä sekä läppärin, että myöhemmin mysteerivaraston paikannuksessa. Kiitos siitä <3
Anu hoiti meille eväät ja tulostushommat ajantasalle. Usko ihmisyyteen palasi taas.
Jälleen dramaattisia hetkiä nämä ;)

Työskentelymme oli tehokasta ja aikaansaavaa (että tuntuukin ihanalta kirjoittaa näin!). Torstain ohjauksemme alkaa olla aika pitkälti koossa. Runko ja omat roolit ovat kaikille ainakin selvät. Pientä viilausta tarvitaan vielä ja kota tarvitsee käydä keskiviikkona vielä varmuudeksi katsastamassa, mutta suuret linjat ja vähän ne pienemmätkin ovat jo koossa. Jihuu! Tuntuu, että meitä kaikkia hieman jännittää, kun tulossa on ohjaus jossa me kaikki olemme jollain tapaa aika oman mukavuusalueemme ulkopuolella. Hyvää jännitystä se kuitenkin on ja odotamme jo torstaita.
Meistä on myös kivaa, kun seikkailu-ja elämystoiminnan arviointipäivämäärä on lyöty lukkoon. Deadline-pingottajien elämää tämmöiset rajat aina helpottavat. Ei voi vain haahuilla, kun pitää esimerkiksi kirjoittaa yksi hensu. Vaikka ei tässä kyllä viime päivinä ole kouluhommien puolesta haahuiltukaan. Kummasti aika lähellä on jo toukokuu ja mieli karkailee sinne jo aika vahvasti. Alkaa tiedostaa aikaikkunan rajallisuutta. Se on tavallaan helpottavaa. On pakko tehdä ja saada valmiiksi, jos/KUN meinaa valmistua.

Poristaan taas, moi!
- Mons

Tässä Rusina kaivaa trangian laukustaan ja valmistaa meille lounasta.