Lounarit

Elikkäs siis tänään pureuduimme viimeinkin eri tiimien itsenäistyviin nuoriin ja heidän uusiin koteihinsa sisältöineen. Mielikuvitusnuoret olivat hyvin erilaisia keskenään, ihan jo nimistä lähtien. Oli nimittäin Teppoa, Kanelia, Kurrea ja Kalua ja yksi nimetönkin taisi olla joukossa. Monen koti kuitenkin sisälsi aikalailla samoja huonekaluja sekä käyttötavaroita. Kaikilla oli ainakin sakset, jes! Kestävä kehitys puhutti tänään(kin), kuten myös turvallisuus sekä annettujen ohjeiden lukemisen tärkeys. Kuten aiemmissa blogiteksteissä jo taidettiinkin mainita, niin meidän tiimille tämä tehtävä ei varsinaisesti tuottanut ahaa- elämyksiä, kaikki kun asumme omillamme ja ymmärrämme rahan arvon. Olemme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseemme ja vaikka Prismassa silloin tiistaina meinasikin jaksaminen loppua, niin teimme ainakin perusteellista tutkimusta ja tarkkoja laskelmia! Iltapäivällä saimme uuden viikkotehtävän, jossa pääsemme seurailemaan eri medioita ja miten niissä käsitellään nuoria

Otsikko kuulostaa vähän joltain lastenkirjalta. Voisin lukea. Se kertoisi mielikuvitushahmosta ja ihmissuhteista ja naurunremakoista ja syvällisistä pohdinnoista sekä ajatuspyörteistä teekuppien äärellä. Aikahyppään hetkeksi eiliseen. Blogi ei lähtenyt yhtään, joten reilusti jo ilmoitin muille Lounareille, ettei tänään katsotaan huomenna. Nyt on se huomenna ja on blogimpi olo. Jee! Eilen siis kokosimme koululla koko porukan voimin PowerPoint-esityksen luomastamme kuvitteellisesta hahmosta; Kaneli Piparminttu Rucolaisesta. Luulen, että meistä jokainen on tavallaan kiintynyt jo Kaneliin. Ainakin puhumme hänestä kuin ystävästä tai olemassa olevasta persoonasta ainakin. Mitä se kertoo meistä että luomme ympärillemme mielikuvitusystävän? Sitä voimme sitten jokainen tahoillamme pohtia. Kanelin koti on koossa ja elämme uskossa, että kaikki välttämättömimmät tavarat kyllä löytyvät ja rahaa jäi säästöönkin. Olemme selkeästi taloudellisesti fiksuja tai sitten vain kituutettu opintotuella j

Aamulla Moona jo varoitteli, että tänään tulee jokin hassunhauska tehtävä. Suhtaudun näihin aina ennakkoluuloisesti. Saimme tehtäväksi pohtia, mitä kaikkea lastensuojeluyksiköstä omaan kotiin muuttava tarvitsee, kun budjetti on 1500 euroa. Alkuun meillä oli koulussa varsin hauskaa, kun pohdimme Kanelin kodin sisältöä. Vaan pelkäksi pohtimiseksi tämä tehtävä ei jäänyt, sillä kun ostoslista oli valmis, lähdettiin kiertelemään paikallisia kirpputoreja, jotta voisimme "hankkia" suunnittelemamme tavarat. Niitä kirpputoreja ja kauppoja kierrettiin sitten pari tuntia, eikä lopuss enää paljoa naurattanut. Saimme kyllä kaiken, mitä pitikin. Enemmänkin, Kanelin kodissa on tuoleja enemmän kuin lautasia. Mitään sen suurempaa valaistumista ei tainnut kukaan tehtävän aikana kokea. Tavarat maksaa, eikä tuhat ja viisisataa ole paljoa rahaa. Omaan kotiin tarvitsee myös paljon kaikkea, etenkin jos mitään ei ole valmiiksi. Tämäkin kyllä tiedettiin, omassa kodissa kun ollaan kaikki jo hetk

Eilisestä harmistuksesta juuri ja juuri ylipäässeenä iloitsin tänään hieman helpommasta päivästä. Saimme alkuviikosta varjostustehtävän, joten tänään soiteltiin työpaikkoja joihin voisi päästä varjostamaan. Minä ja Kiia käydään ihmettelemässä menoa Lahtisilla, kun taas Moona ja Ruska lähtevät katsomaan mikä on tunnelma Klubitalolla. Tarvitsisimme myös paikan, jossa käydä tekemässä kolme ohjausta. Tänään ei vielä sellaista paikkaa selvinnyt, tarkoitus on kysellä ohjausmahdollisuuksia Klubitalolta siellä käydessä. Nyt kohti viikonloppua ja lepoa! -Late

Tiedätkö sen tunteen, kun olet valmistautunut teemapäivään ”Toiminta väkivalta- ja uhkatilanteissa” ihan intona, laittanut vähän joustavampaa housua päälle ja venytellyt jo vähän kotona? Mielessä on ehkä pyörinyt joitain jo joskus aiemmin opittuja asioita sekä tietysti kuvitelmia itsestä täydessä iskussa, kuin karateka konsanaan. Ja. Sitten. Se. On. Monen. Tunnin. Luento. Joo jep. Niin minulle ja muille kävi tänään. Ihan oli turhaan halaatti päällä, koska mielikuva tästä päivästä oli ihan eri kuin varsinainen toteutus. Heti alkuun fiilis lässähti sen verran, ettei sieltä sitten loppupäivänä noustukaan enää. Niinkuin ei tuolistakaan. Sängystä kyllä noustiin 06:00. Kaikkea en halua kritisoida, sillä osa asioista oli kyllä ihan kunnon asia-asiaa ja hyödyllistä tietoa ja tositarinat työelämästä kiinnostivat tälläkin kertaa hurjasti. Ne konkretisoivat itselle vähän ehkä vieraampia asioita ja jotenkin jäävät tajuntaan helposti. Kuitenkin suurin osa aiheista olikin sitten moneen kertaa

Jo kahtena peräkkäisenä päivänä on paistanut aurinko ja tuntuu, että virtaa on ollut paljon enemmän kuin yleensä! Ehkä ylipäänsä ajatus keväästä ja sen jälkeen tulevasta kesästä helpottaa ja vielä kun siihen väliin osuu valmistuminenkin, niin viimeiset hommat jaksaa hoitaa yllättävällä tarmolla! Tänään tarmoa päivään toivat lautapelit, jotka herättivät aivot heti aamusta. Kaikissa peleissä reaktionopeus ja hahmottaminen olivat valttia ja Kiia oli niissä ihan mestari! Tämä aamu muistutti taas, kuinka helppoja ja kivoja lautapelit voivat olla harjoitteinakin. Kunpa se ei unohtuisi taas.. Skarppaan! Aamu jatkui lopulta moniammatillisuuden ja erilaisten yhteistyöverkostojen parissa. Anulla oli upea diaesitys esiteltävänä ja sen pohjalta syntyi keskustelua mitä moniammatillisuus oikein onkaan ja voiko esimerkiksi yksi ihminen olla moniammatillinen vai meneekö se multitaskaamisen puolelle? Yhteenvetona voisi sanoa, että moniammatillisuus on hyvä asia, sillä silloin yhteiseen te

Moikku! Tänään päivä alkoi treeneillä ja aiheena oli osallisuuden tukeminen ja sosiaalinen vahvistaminen. Tiimimme oli onneksi lukenut annetun materiaalin ja saimme hyviä keskuteluja aikaan. Aihe oli hyvä ja tärkeä, mutta sai meidät myös pohtimaan miten ikävästi saamassamme materiaalissa luokiteltiin ihmisiä ja käytettiin sanastoa, jollaista emme itse osaisi käyttää puhuttaessa ihmisistä. Tämän jälkeen saimme uuden viikkotehtävän, jossa lähdemme varjostamaan alan ammattilaisia heidän työpaikoilleen. Mietimme mikä paikka olisi sopiva ja tiimimme löysikin heti kiinnostavat paikat. Perjantaina sitten soitellaan ja toivotaan, että pääsemme niihin varjostamaan! Loppupäivän homma olikin sitten lähteä kohti Trioa tutustumaan siellä avattuun palvelutoriin. Onneksi oli yllättävän kiva sää ja aurinkokin paistoi, joten kävely oli ihan mukavaa vaihtelua koulussa istumiseen. Palvelutori näytti oikein hienolta ja monipuoliselta kokonaisuudelta. On varmasti tosi tarpeellinen monille ja ihmisiä

Moikka! Tänään saavuimme muutaman tehokkaan vapaapäivän jälkeen takaisin kouluun ja päivä alkoikin heti meidän tiimin esityksellä. Esitys oli melko tiivis ja nopsasti esitetty, mutta asia tuli kuitenkin kerrottua haluamallamme tavalla. Aikaa jäi myös mukavasti aiheesta keskustelulle ja sitä syntyikin jonkun verran. Loppupäivä menikin muiden esityksiä katsellen ja aiheista keskustellen. Oli kiva kuulla muiden ajatuksia ja saada jotain uuttakin tietoa aiheista. Jossakin kohtaa jäätävä nälkä alkoi painaa, mutta siitä selvittiin syömällä Laten tuomia söpöjä japanilaisia karkkeja! Nyt viikonlopun viettoon mars! -Kiia

Tiistaina 14.1. yhteisen esitelmämme työstö jatkui ennätykselliset 15 minuuttia, sisältäen läpikäynnin. Olimme kaikki paikalla ja samaa mieltä siitä, että kahvikuppineuroosi on nyt hallussa ja kaikki tärkeä info ylhäällä. Sen sovittuamme ymmärsimme myös, että tässähän on tiedossa kaksi arkivapaata (ke ja to), sillä opet ovat Turussa visiteeraamassa ja meillä kaikki ajantasalla. Osallisuus- treenitkin siirtyivät perjantailta ensi viikon tiistaille, joten tässä kohtaa voisi tehdä esimerkiksi hensuja tai muita ”rästihommia”. No, saa nyt nähdä mikä on vapaapäivien mood ja mitä kukakin saa aikaan! Palataan perkkuna! Ruska

Heipä hei! Tänään perkkuperjantaina työstimme huikeat 1,5h kahvikuppineuroosi- esitelmäämme yhdessä Sarppiksen ja Moonan kanssa. Kävimme läpi mitä kukin oli eilisen aikana löytänyt interneetistä ja sitten jaoimme jokaiselle jo oman ns. vastuualueen. Lisäksi hoidimme esityksen konkreettisen osan eli julisteet valmiiksi! Oli vähän ruttua ja vinoa reunaa, mutta tänään oli myös erityisen paljon naurua ja perjantaionnea ilmassa! Ilmassa tuoksui myös Moonan mielestä nakki, kun taas Sarpio tulkitsi sen pakkasen tuoksuksi. Kuka tietää, mutta pakkassää oli tosi ihana tänäänkin ja nakkikastiketta tarjolla lounaaksi. Molempi parempi! Menneestä viikosta, uudesta mahtitiimistä ja edessä olevasta pitkästä viikonlopusta on tosi onnellinen olo! <3 Kiitti ja kuitti, Rusina

Tänään päästiin tositoimiin, kun ryhdyimme purkamaan osiin otsikkoa: Syrjäytymisen riskitekijöitä Suomessa . Pohdimme hetken koko luokan voimin mitä riskitekijöitä löytyy, jonka seurausta syrjäytyminen saattaa olla. Painavia sanoja riskitekijä-pilveen nopeasti muodostuikin. Jokainen tiimi poimi pilvestä (kuulostaapa jotenkin vähän oudolta...) itselleen aihealueen, johon pureutua syvemmin. Me nappasimme ihmispelon eli ehkä toisinsanoen sosiaalisten tilanteiden pelon, ns. kahvikuppineuroosin ja lähdimme tutkailemaan sitä. Aihe on mielenkiintoinen ja siitä löytyi hyvin tietoa. Työstöä jatketaan loppuviikko ja ensiviikollakin vielä. Ihanaa, kun on aikaa pureutua ja lukea eri artikkeleita aiheeseen liittyen. Loppupäivän vietimme sirkusopiskelijoiden loppuesityksen parissa, joka oli hieno ja herätti meissä tunteita ihan laidasta laitaan. Kiiatsuippa uupui tänään joukostamme, voi surku! - Mons Aamulla oli nättiä Syrjäytymispilvi. Sarppikselta saimme nameja, jotka olivat suussamme

Onhan tämä ihan hirveän jännittävää tämä uuden blogin ja uuden startin alkupärinät. Mutta ilmassa on vain hyvää pärinää. Käytän tätä hieman kulunutta lausahdusta "uusi vuosi, uudet kujeet".  Vuosi on toki uusi, mutta kujeet jatkunevat samanmoisina kuin aina ennenkin, nyt vain eri kokoonpanoilla. Tiimijaot pistettiin eilen uusiksi ja en voisi olla iloisempi Lounatuulen ja Frendien yhteenliimautumisesta, siitä nimikin LounasFrendit eli Lounarit. Ollaan ystäviä ja pidämme ruoasta. Täydellistä, etten sanoisi. On hyvä fiilis tästä tiimistä, tästä keväästä ja varovaisesti voin jo sanoa, että siintävästä valmistumisesta myös. Eilen ihmeteltiin toisiamme ja kävimme läpi top-jaksoja (tuntuu, että top-jaksosta on jo ikuisuus. Loma on selkeästi tehnyt tehtävänsä ja hyvä niin). Tänään sitten perehdyttiin tulevaan tutkinnon osaan, joka on siis "Osallisuuden tukeminen ja sosiaalinen vahvistaminen". Omasta henkilökohtaisesta mielestäni se tuntuu pikkuisen iisimmältä kuin mitä aie