Kaneli Piparminttu Rucolainen ja varjotyypit
Otsikko kuulostaa vähän joltain lastenkirjalta. Voisin lukea. Se kertoisi mielikuvitushahmosta ja ihmissuhteista ja naurunremakoista ja syvällisistä pohdinnoista sekä ajatuspyörteistä teekuppien äärellä.
Aikahyppään hetkeksi eiliseen. Blogi ei lähtenyt yhtään, joten reilusti jo ilmoitin muille Lounareille, ettei tänään katsotaan huomenna. Nyt on se huomenna ja on blogimpi olo. Jee!
Eilen siis kokosimme koululla koko porukan voimin PowerPoint-esityksen luomastamme kuvitteellisesta hahmosta; Kaneli Piparminttu Rucolaisesta. Luulen, että meistä jokainen on tavallaan kiintynyt jo Kaneliin. Ainakin puhumme hänestä kuin ystävästä tai olemassa olevasta persoonasta ainakin. Mitä se kertoo meistä että luomme ympärillemme mielikuvitusystävän? Sitä voimme sitten jokainen tahoillamme pohtia.
Kanelin koti on koossa ja elämme uskossa, että kaikki välttämättömimmät tavarat kyllä löytyvät ja rahaa jäi säästöönkin. Olemme selkeästi taloudellisesti fiksuja tai sitten vain kituutettu opintotuella ja lainoilla niin kauan, että osaamme säästää jokaikisessä kohdassa ;)
Ehkä sisustaa olisi toki voinut hieman enemmän, mutta Kaneli on järkevä ja minimalistityyppi.
Toki vähän epäröimme, kun PowerPoint oli suhteellisen nopeasti koossa. Mitä me ei olla nyt tajuttu? Kyselimme hieman muilta tiimeiltä ja samanmoiset esitykset tuntuvat olevan kasassa, joten ehkä me olimme vain tehokkaita.
Tärkeä huomio myös eilisestä. Koin valaistumisen, kun olen tähän päivään asti luullut että oikea termi on taloNyhtiö. Vaan kun ei. Taloyhtiö. Täytyy taas vähän sulatella tämmöisiä suuria uusia. Huh huh. Kannattaa opiskella, joka päivä oppii jotain uutta.
Ruokalassa on ollut monena päivänä kiva täti ja Kyllis nauratti meidän tiimiä Hollanti-seikkailuillaan. Hyvä fiilis.
Ja sitten tähän päivään eli varjostushommiin hops!
Rusinan kanssa suuntasimme aamusta Klubitalolle, jossa edellisellä viikolla olimme pikaisesti piipahtaneet jo näyttäytymässä ja kyselemässä varjostuspaikkaa. Ihastelimme edelleen kivaa sisäpihaa ja suuntaviittoja. Klubitalolle noustessa rappukäytävässä on myös kuvia Klubitalon jäsenistä ja heidän yliviivatuista diagnooseistaan, koska Klubitalo on lähtökohtaisesti "Diagnosis free zone" <3
Meitä oltiin heti vastassa ja perehdytettiin läpikotaisin talon toimintaan. Pitkän käytävän varrella oli mielenkiintoisia tapahtumia, artikkeleita, kuvia, kannustuslauseita...oikeastaan ihan kaikkea. Käytävän päästä päähän kulkemisessa meillä menikin yllättäen tunti, kun perehdytys oli niin perinpohjaista ja mielenkiintoista. Vastaanotto oli todella lämmin ja tunsi itsensä tervetulleeksi vieraaksi. Pääsimme tutustumaan talon toimintaan myös pienen videon avulla ja kysymyksiä heräsikin tämän jälkeen paljon. Kolme tuntia hurahti keskustellessa ja kysellellessä supersukkelaan ja oli niin hyviä keskusteluja useamman ihmisen kanssa ja niin ihana paikka. Tykättiin!!
Ymmärsimme Ruskan kanssa molemmat, kuinka tietyllä tapaa lokeroituneita mekin jo olemme tiettyihin kaavoihin ja kuinka niistä pitää päästä pois. Heräsi ajatuksia ja pohdintoja ja luulen että meillä molemmilla lähti isot prosessit rullaamaan taas päässä siitä, miten asioita voi tosiaan tehdä vähän toisella tapaa.
Toisin sanoen olimme ja olemme todella vaikuttuneita ja muutamassa tunnissa opimme aivan hurjan paljon ei pelkästään Klubitalosta, mutta myös ihmisyydestä ja itsestämme. Aika hienoa ja mullistavaa! Poikkeuksellistakin. Me pidimme kovasti ja ensi tiistaina suuntaamme kyllä innokkaina takaisin ja tutustumaan vielä käytännönläheisemmin talon toimintaan.
Klubikeikan jälkeen istuimme vielä muutamaksi tunniksi pohtimaan tätä kaikkea juuri kokemaamme ja elämää noin niinku yleensä. Hymyilyttää ja kyynelehdityttää pikkusen, mutta sillä tavalla hyviä tunnenuhia ilmassa vaan.
- Moona
Aikahyppään hetkeksi eiliseen. Blogi ei lähtenyt yhtään, joten reilusti jo ilmoitin muille Lounareille, ettei tänään katsotaan huomenna. Nyt on se huomenna ja on blogimpi olo. Jee!
Eilen siis kokosimme koululla koko porukan voimin PowerPoint-esityksen luomastamme kuvitteellisesta hahmosta; Kaneli Piparminttu Rucolaisesta. Luulen, että meistä jokainen on tavallaan kiintynyt jo Kaneliin. Ainakin puhumme hänestä kuin ystävästä tai olemassa olevasta persoonasta ainakin. Mitä se kertoo meistä että luomme ympärillemme mielikuvitusystävän? Sitä voimme sitten jokainen tahoillamme pohtia.
Kanelin koti on koossa ja elämme uskossa, että kaikki välttämättömimmät tavarat kyllä löytyvät ja rahaa jäi säästöönkin. Olemme selkeästi taloudellisesti fiksuja tai sitten vain kituutettu opintotuella ja lainoilla niin kauan, että osaamme säästää jokaikisessä kohdassa ;)
Ehkä sisustaa olisi toki voinut hieman enemmän, mutta Kaneli on järkevä ja minimalistityyppi.
Toki vähän epäröimme, kun PowerPoint oli suhteellisen nopeasti koossa. Mitä me ei olla nyt tajuttu? Kyselimme hieman muilta tiimeiltä ja samanmoiset esitykset tuntuvat olevan kasassa, joten ehkä me olimme vain tehokkaita.
Tärkeä huomio myös eilisestä. Koin valaistumisen, kun olen tähän päivään asti luullut että oikea termi on taloNyhtiö. Vaan kun ei. Taloyhtiö. Täytyy taas vähän sulatella tämmöisiä suuria uusia. Huh huh. Kannattaa opiskella, joka päivä oppii jotain uutta.
Ruokalassa on ollut monena päivänä kiva täti ja Kyllis nauratti meidän tiimiä Hollanti-seikkailuillaan. Hyvä fiilis.
 |
| Ruska pelasti varpaani villasukilla ja mieleni vegaanisella yksisarviskeksillä <3 Ja hei, katsokaa mikä mätsäys ! |
Ja sitten tähän päivään eli varjostushommiin hops!
Rusinan kanssa suuntasimme aamusta Klubitalolle, jossa edellisellä viikolla olimme pikaisesti piipahtaneet jo näyttäytymässä ja kyselemässä varjostuspaikkaa. Ihastelimme edelleen kivaa sisäpihaa ja suuntaviittoja. Klubitalolle noustessa rappukäytävässä on myös kuvia Klubitalon jäsenistä ja heidän yliviivatuista diagnooseistaan, koska Klubitalo on lähtökohtaisesti "Diagnosis free zone" <3
Meitä oltiin heti vastassa ja perehdytettiin läpikotaisin talon toimintaan. Pitkän käytävän varrella oli mielenkiintoisia tapahtumia, artikkeleita, kuvia, kannustuslauseita...oikeastaan ihan kaikkea. Käytävän päästä päähän kulkemisessa meillä menikin yllättäen tunti, kun perehdytys oli niin perinpohjaista ja mielenkiintoista. Vastaanotto oli todella lämmin ja tunsi itsensä tervetulleeksi vieraaksi. Pääsimme tutustumaan talon toimintaan myös pienen videon avulla ja kysymyksiä heräsikin tämän jälkeen paljon. Kolme tuntia hurahti keskustellessa ja kysellellessä supersukkelaan ja oli niin hyviä keskusteluja useamman ihmisen kanssa ja niin ihana paikka. Tykättiin!!
Ymmärsimme Ruskan kanssa molemmat, kuinka tietyllä tapaa lokeroituneita mekin jo olemme tiettyihin kaavoihin ja kuinka niistä pitää päästä pois. Heräsi ajatuksia ja pohdintoja ja luulen että meillä molemmilla lähti isot prosessit rullaamaan taas päässä siitä, miten asioita voi tosiaan tehdä vähän toisella tapaa.
Toisin sanoen olimme ja olemme todella vaikuttuneita ja muutamassa tunnissa opimme aivan hurjan paljon ei pelkästään Klubitalosta, mutta myös ihmisyydestä ja itsestämme. Aika hienoa ja mullistavaa! Poikkeuksellistakin. Me pidimme kovasti ja ensi tiistaina suuntaamme kyllä innokkaina takaisin ja tutustumaan vielä käytännönläheisemmin talon toimintaan.
Klubikeikan jälkeen istuimme vielä muutamaksi tunniksi pohtimaan tätä kaikkea juuri kokemaamme ja elämää noin niinku yleensä. Hymyilyttää ja kyynelehdityttää pikkusen, mutta sillä tavalla hyviä tunnenuhia ilmassa vaan.
- Moona
 |
| Niin just! |
 |
| Kaunis (mutta tupakanhajuinen) sisäpiha |
 |
| Reflektoinnit puolin toisin, näistä pidän. |
Kommentit
Lähetä kommentti