Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Pullaa, keilailua ja kahvia

Kuva
Moikka! Muutama vähän erilainen koulupäivä takana ja niistä tuleekin nyt kunnon kuvaesitys, koska mitään suurempaa ammatillista pohdintaa ei näihin päiviin sisältynyt. Torstai alkoi odotetulla pullalla ja siitä suuntasimme keilaamaan koko porukalla. Oli tosi kiva päästä tekemään luokan kesken vielä jotain. Ehkä viimeistä kertaa. Hauskaa oli vaikka en itse keilaamaan pystynytkään. Keilaamisen jälkeen kävimme museokioskissa katselemassa näyttelyn. Hienoja teoksia ja osaamista oli vaikka millä mitalla! Perjantaina oli tiimipäivän aika ja suuntasimme kahville Olaviin. Ikäväkyllä Moona ei päässyt osallistumaan kahvitteluun. Juttelimme koulusta ja elämästä yleisesti ja aika meni nopeasti. Sitten olikin jo aika lähteä kauan odotetun talviloman viettoon! Loma tulee varmasti kaikille tarpeeseen ja sen voimalla jaksetaan sitten kevät loppuun asti. - Kiia

Sarja kuvia vai sarjakuvia?

Kuva
Moi kaikki 4-11 lukijaa! :)) Olen fiksu ja yhdistän kahden päivän tapahtumat nyt tähän yhteen ja samaan postaukseen! Oikeasti olin eilen liian laiska kirjoittaakseni muuttohommista ja muutenkin eilen oli päiväkirjan vuoro olla elämäni keskipisteenä. Luin eräästä runosta/ajatuksesta lauseen: ”toisinaan oma pää tuntuu liian raskaalta kantaa” ja samaistuin täysin. Mutta, tässä keikutellaan sitä nyt olalta toiselle, kyllä taas jossain kohtaa ajatukset selkenee varmasti. Muttamuttatosiaan eilen alkoi suuri muuttoshow ja yleinen sekoilu Niemen punaisten laatikoiden seassa. Tavaraa riittää, kun sitä on vuosien saatossa kertynyt, luonnollisesti, mutta delegoimme porukat eri paikkoihin ja se selkeytti jokaisen omaa tonttia huomattavasti. Meidän tiimi eristäytyi alakertaan (lounarit vai  lounerit..?) Nuva- varastoon ja räjäytimme sen oikein kunnolla. Paljon lähti sälää roskiin, osa kaivettiin toisten toimesta sieltä takaisin ja loput päätyivät laatikoihin turvaan. Alkuun muuttofiilis oli ai

Ich bin Hilde...

Kuva
Hilde vaikuttaa mm IG:ssä ja Facessa ... ja moottoripyöräni on rikki. Siinä lähestulkoon kaikki mitä osaan saksaksi kertoa. Onneksi luin lukiossa monta kurssia kyseistä kieltä. Olen pärjännyt tänne asti näillä. Eli näin päästiin sisään tämän päivän tiimihommaan. Eilen jokaiselle tiimille valikoitui henkilöhahmo ja tietyt speksit jotka tyypistä tiedettiin. Tehtävänämme luoda tälle kuvitteelliselle hahmolle vapaaehtois-ja vertaistukitoimintaa ja miettiä samalla vastauksia liutaan kysymyksiä. Tänään kolmen tyypin voimin (Sarppis työhaastiksessa, toivottavasti meni hyvin <3) loimme saksalaista vaihto-oppilas Hildeä ja perehdyimme Hilden elämään. Nopeasti saimme asiat rullaamaan ja idean somevaikuttajasta. Lähdimme siis luomaan somepohjia ja saksalaisen ystävämme identiteettiä. Totesimme kuitenkin, ettei Hilde oli läheskään niin tärkeä ja niin ystävä kuin mitä Kaneli oli. Kanelia muistamme lämmöllä ja toivomme, että hänellä on hyvä olla uudessa kodissaan. Meille tyypilliseen tapaan s

Kraalin marja ja muita tärkeitä.

Kuva
Keskiviikko starttasi käyntiin Sarpion kertomuksella siitä, kuinka hän olisi halunnut syödä aamulla klementiinin, mutta tuo ikävä hedelmä oli päättänyt kasvattaa karvat keskelle hedelmälihaa. Tämä jostain syystä nauratti kovin ja mielikuvat olivat elävät. Klementiinin sijaan hän söi banaanin. Hyvä ratkaisu. Tällä viikolla pureudumme vapaaehtois- ja vertaistukitoiminnan saloihin ja tämä päivä opetuksen osalta käynnistyikin keskustelupainotteisesti kyseisten asioiden ympärille. Oli paljon post it- lappuja ja hyviä ajatuksia niiden sisällä. Oli jälleen pohdintaa ja keskustelua, niistä tykkään. Vaikken välttämättä itse äänessä olekaan, niin on kiva tarkkailla ja kuunnella. Siitä oppii paljon. Lounaan jälkeen Ananaspizza keskusteli Graalin maljasta ja meidän tiimimme mielestä Kraalin marja olisi jokseenkin veikeämpi. En tiedä mistä tämä tuli, mutta naurua riitti. Nauraminen on kivaa ja sitä on ollut vähän ikävä. Oli muutenkin ilmassa huonoa huumoria, mutta sehän kaikkein parasta onkin. Na

Vielä oikeampi tiistai

Kuva
 Saavuin liian aikaisin koululle ja päädyin kuuntelemaan tiiminvetäjien palsua, jossa Moona oli meitä edustamassa. Vähän tahmeasti tuntuu koulu menevän muillakin tiimeillä. Tänään lähdettiin purkamaan varjostuksia, ja itse olin jo varautunut puhepainoitteiseen, pitkäveteiseen päivään. Aamupäivän learning cafee ei ehkä ihan meikäläisen juttu ollut, mutta arvostan silti että tehtiin jotain uutta. Meidän ryhmässä oli kuitenkin vain kolme jäsentä, joten mitään suurempaa keskustelua ei päässyt syntymään, lueteltiin vain jokainen omat asiamme ja odotettiin seuraavalle pisteelle pääsyä. Tai no, tulihan siinä sivussa käsiteltyä korona-viruksen tilanne, naimisissa olemiset, ulkomaanmatkat ja ruoka. Iltapäivä alkoi Anun läksytyksellä, joka tuntui kestävän ikuisuuden. Ikuisuus oli tällä kertaa puoli tuntia, jonka jälkeen päästiin vihdoin asiaan; istuttiin ringissä ja juteltiin. Aamupäivän aiheita purkaessa päästiin hyvin pohtimaan omaa ammattiminää, sekä omien taitojen kehittymistä. Syntyi miel

Ihka oikea maanantai

Poikkeuksellisesti maanantaina ihan fyysisesti koululla läsnä ja kouluhommien kimpussa kera Ruskan. Tuntui hyvältä olla ihmisten ilmoilla, kun koko viikonloppu meni lähestulkoon vessan kaakeleita laskiessa. Niin ja ruoka, sekin oli kivaa eikä pyrkinyt ulos. Elämä voittaa! Niputimme Rusinan kanssa varjostustehtävän pakettiin. Sen työstö oli kivutonta ja suht sukkelaakin. Meillä oli hyvää materiaalia kasassa paljon ja oikeastaan se piti vain laittaa meidän näköiseen muotoon. Molemmat olimme tyytyväisiä lopputulokseen ja uskon, että meillä on koossa hyvä varjostuspaketti. Huomenna estradille siis! Pikkuinen takaisku meinasi tulla, kun Vammaispalvelulta tyrmättiin työssäoppimisjakso, mutta onneksi on vielä Seta- homma pyörimässä. Uskallan nojata tähän vähän, toivon ettei tule pettymyksiä. Sormet ristiin ja peukut pystyyn, että onnistaa! Ja toinen takaisku, toki hulvaton sellainen, oli kun Ruska innoissaan meni silittelemään pörröistä kaktusta ja kavala kaktus nappasikin mimmin sormiin kiin

Mielipidekirjoituksia Antti Tuiskun tahdissa

Kuva
Moi! Tämä päivä aloitettiin sitten taas tuttuun tapaan omassa luokassa mielipidekirjoituksia kirjoitellen. Aiheeksemme valikoitui häpeä, jota Laten kanssa pohdimme ja pyörittelimme jokaiseen suuntaan. Lopulta saimme hyvän kirjoituksen aikaan ja olimme tyytyväisiä sen sanomaan. Koimme, että aihe oli myös tärkeä ja sitä on hyvä tuoda esille aina kun on mahdollista. Se saikin esittelytilanteessa hyvää keskustelua aikaan, joten uskon että onnistuimme annetussa tehtävässä! Päivää piristi kovasti Antti Tuiskulta tänään tullut uusi levy, jota kuuntelimme pienellä porukalla tauolla. Ihanaa, että koulussa tulee näin hyviä ja ihania hetkiä, joista jää hyvä mieli koko päiväksi! Tämän jälkeen oli tosi kiva lähetä viikonlopun viettoon! -Kiia

Hytekärkiä, huumehuumaa ja mielikuvitusroskia

Kuva
Moikka! Tänään meillä olikin poikkeuksellinen koulupäivä, koska menimme ihan oikealle luennolle messukeskukseen. Aiheena oli Nuorille hyvinvointia. Jo kotona ohjelmaa lukiessa tuli vaikutelma, että aiheet saattavat olla hiukan vaikeita ja monimutkaisia ymmärtää näin opiskelijan aivoilla ja niin ne osittain kyllä olivatkin. Sali täyttyi tärkeän ja asiasta innostuneen näköisiä ihmisiä ja olo tuntui hiukan hassulta olla siellä seassa ja aivan pihalla. Heti luennon alettua ilmoille lensi paljon kummallisia lyhenteitä kuten LAPE, HYKY ja monia muita. Niitä sitten googlettelimme ja nyt tiedämme aika monen lyhenteen merkityksen! Toivottavasti niille on vielä tarvetta tulevaisuudessa. Tämän jälkeen olikin aika heittää mielikuvitusroskat roskiin! Tämä nauratti kamalasti, mutta ehkä se oli jonkun mielestä hyvä harjoite siihen väliin. Nyt on nekin roskat roskissa!  Aika nopeasti iski kamala nälkä ja ruokatauko oli aika myöhään verrattuna siihen mihin olemme normaaleina koulupäivinä tottune

Klubbailua, aurinkoa ja iltapäiväjumit

Kuva
Moimoimoi! Tänään oli taas tiistai, joka tuntui maanantailta. Toisaalta taas maanantai- vapaat ovat omalla kohdallani poistaneet sunnuntai- iltoihin ennen liittynyttä ankeutta. Tiedä sitten mikä viikonpäivä on enää mikäkin ja onko se sitten huono juttu vaiko eikö.  Iha hyvä, vähä paha. Aamu alkoi klubbailulla eli Klubitalolla mulla ja Moonalla, kun taas Sarppis ja Kiia starttasivat Lahtisilta. Heillä aamu oli ilmeisen rauhallinen, toisin kuin meillä. Moonalla siis jäi avaimet kotiin sisäpuolelle, kun hän oli jo ehtinyt  ulkoistaa itsensä sieltä. Mutta äkkiäkös Monski maratoonasi itsensä bussiin ja ihan ajallaan oltiin mekin paikalla! Aamupäivä vierähti keittiöhommissa ja toimiston muistilappujen keskellä. Tämä toinen kerta Klubitalolla konkretisoi meille silloin viime viikon torstaina kerrottuja asioita ja oli mukavaa päästä sisään porukkaan itsekin! Taas kerran oli hyvä mieli lähtiessä <3 Koululla ruokaa ja porukalla jumittamista. Me siis ihan oikeasti vaan istuttiin reilu