Sarja kuvia vai sarjakuvia?
Moi kaikki 4-11 lukijaa! :))
Olen fiksu ja yhdistän kahden päivän tapahtumat nyt tähän yhteen ja samaan postaukseen! Oikeasti olin eilen liian laiska kirjoittaakseni muuttohommista ja muutenkin eilen oli päiväkirjan vuoro olla elämäni keskipisteenä. Luin eräästä runosta/ajatuksesta lauseen: ”toisinaan oma pää tuntuu liian raskaalta kantaa” ja samaistuin täysin. Mutta, tässä keikutellaan sitä nyt olalta toiselle, kyllä taas jossain kohtaa ajatukset selkenee varmasti.
Muttamuttatosiaan eilen alkoi suuri muuttoshow ja yleinen sekoilu Niemen punaisten laatikoiden seassa. Tavaraa riittää, kun sitä on vuosien saatossa kertynyt, luonnollisesti, mutta delegoimme porukat eri paikkoihin ja se selkeytti jokaisen omaa tonttia huomattavasti. Meidän tiimi eristäytyi alakertaan (lounarit vai lounerit..?) Nuva- varastoon ja räjäytimme sen oikein kunnolla. Paljon lähti sälää roskiin, osa kaivettiin toisten toimesta sieltä takaisin ja loput päätyivät laatikoihin turvaan.
Alkuun muuttofiilis oli aikalailla kohdillaan ja oli jopa hauskaa, mutta suurella porukalla muuttaminen on aina omanlaisensa show nimenomaan ja vielä kun eri ihmiset ottavat erilaisia rooleja kaiken keskellä. Näin niinkuin nätisti sanottuna. Fiilis laski siinä vaiheessa, kun tuntui, ettei omaa työpanosta arvosteta ja kyseenalaisia heittoja kaikui omiin korviin ja päin omaa naamaa. Toisinaan sitä vaan ihmettelee, mitäs se ”ihmiseltä ihmiselle” oikein tarkoittikaan.
No, muutto kuitenkin hoidettiin eilen viittävaille valmiiksi ja tänään heti aamusta sitten pakkasimme vielä loputkin osaset ja järjestelimme laatikot sivuun. Roskia roudailtiin ja tarroja liimailtiin. Itsekin osallistuin ihan muina marttyyreina, vaikka aamulla sormeni satutinkin.
Valtavasta henkilökohtaisesta panoksestani (chill, just kidding) huolimatta, luokka tuntuu edelleen sekavalta ja täydeltä, vaikka suurin osa kaikesta on jo laatikoissa. Toisaalta eipä paljon paina kun sekavuus jää pian taakse ja loman jälkeen uutukaiset tilat odottavat!
Tänään istuimme vielä myös yhdessä alas ja kasasimme tulevan kolmen kerran ohjauksemme raakilerungon. Tarkoituksena siis napata Lahtiset Aleksilta mukaan ja suunnata yhdessä kotailemaan ja muutenkin kokoontua yhteen pari kertaa. Meitä jännittää, mutta uskomme plääneihimme ja varmasti ehdimme vielä iloitakin tästä kaikesta! Ja heti helpotti senkin osalta, kun saimme tänään jo paljon aikaan ja vielä huomenna viilaamme ensimmäistä tapaamistamme valmiimmaksi. Sen jälkeen siirrytään pikkuhiljaa jo loma- moodiin ja varsinaisiin koulujuttuihin palataan sitten vasta loman jälkeen uudestaan.
Loppuun vielä sekalainen sarja kuvia. Eikä siis sarjakuvia. Tänne asti piti lukea saadakseen vastauksen otsikkoon, olinpas ovela!
Terkuin,
Ruska
Olen fiksu ja yhdistän kahden päivän tapahtumat nyt tähän yhteen ja samaan postaukseen! Oikeasti olin eilen liian laiska kirjoittaakseni muuttohommista ja muutenkin eilen oli päiväkirjan vuoro olla elämäni keskipisteenä. Luin eräästä runosta/ajatuksesta lauseen: ”toisinaan oma pää tuntuu liian raskaalta kantaa” ja samaistuin täysin. Mutta, tässä keikutellaan sitä nyt olalta toiselle, kyllä taas jossain kohtaa ajatukset selkenee varmasti.
Muttamuttatosiaan eilen alkoi suuri muuttoshow ja yleinen sekoilu Niemen punaisten laatikoiden seassa. Tavaraa riittää, kun sitä on vuosien saatossa kertynyt, luonnollisesti, mutta delegoimme porukat eri paikkoihin ja se selkeytti jokaisen omaa tonttia huomattavasti. Meidän tiimi eristäytyi alakertaan (lounarit vai lounerit..?) Nuva- varastoon ja räjäytimme sen oikein kunnolla. Paljon lähti sälää roskiin, osa kaivettiin toisten toimesta sieltä takaisin ja loput päätyivät laatikoihin turvaan.
Alkuun muuttofiilis oli aikalailla kohdillaan ja oli jopa hauskaa, mutta suurella porukalla muuttaminen on aina omanlaisensa show nimenomaan ja vielä kun eri ihmiset ottavat erilaisia rooleja kaiken keskellä. Näin niinkuin nätisti sanottuna. Fiilis laski siinä vaiheessa, kun tuntui, ettei omaa työpanosta arvosteta ja kyseenalaisia heittoja kaikui omiin korviin ja päin omaa naamaa. Toisinaan sitä vaan ihmettelee, mitäs se ”ihmiseltä ihmiselle” oikein tarkoittikaan.
No, muutto kuitenkin hoidettiin eilen viittävaille valmiiksi ja tänään heti aamusta sitten pakkasimme vielä loputkin osaset ja järjestelimme laatikot sivuun. Roskia roudailtiin ja tarroja liimailtiin. Itsekin osallistuin ihan muina marttyyreina, vaikka aamulla sormeni satutinkin.
Valtavasta henkilökohtaisesta panoksestani (chill, just kidding) huolimatta, luokka tuntuu edelleen sekavalta ja täydeltä, vaikka suurin osa kaikesta on jo laatikoissa. Toisaalta eipä paljon paina kun sekavuus jää pian taakse ja loman jälkeen uutukaiset tilat odottavat!
Tänään istuimme vielä myös yhdessä alas ja kasasimme tulevan kolmen kerran ohjauksemme raakilerungon. Tarkoituksena siis napata Lahtiset Aleksilta mukaan ja suunnata yhdessä kotailemaan ja muutenkin kokoontua yhteen pari kertaa. Meitä jännittää, mutta uskomme plääneihimme ja varmasti ehdimme vielä iloitakin tästä kaikesta! Ja heti helpotti senkin osalta, kun saimme tänään jo paljon aikaan ja vielä huomenna viilaamme ensimmäistä tapaamistamme valmiimmaksi. Sen jälkeen siirrytään pikkuhiljaa jo loma- moodiin ja varsinaisiin koulujuttuihin palataan sitten vasta loman jälkeen uudestaan.
Loppuun vielä sekalainen sarja kuvia. Eikä siis sarjakuvia. Tänne asti piti lukea saadakseen vastauksen otsikkoon, olinpas ovela!
Terkuin,
Ruska
 |
| Amazing. |
 |
| Selkä vääränä muutettiin! ;) |
 |
| Täytekuva. |
 |
| Tämä vain huvitti! Go Mattila Bros. |
Kommentit
Lähetä kommentti