Miten tässä nyt näin kävi?
Tiedätkö sen tunteen, kun olet valmistautunut teemapäivään ”Toiminta väkivalta- ja uhkatilanteissa” ihan intona, laittanut vähän joustavampaa housua päälle ja venytellyt jo vähän kotona? Mielessä on ehkä pyörinyt joitain jo joskus aiemmin opittuja asioita sekä tietysti kuvitelmia itsestä täydessä iskussa, kuin karateka konsanaan.
Ja. Sitten. Se. On. Monen. Tunnin. Luento.
Joo jep. Niin minulle ja muille kävi tänään. Ihan oli turhaan halaatti päällä, koska mielikuva tästä päivästä oli ihan eri kuin varsinainen toteutus. Heti alkuun fiilis lässähti sen verran, ettei sieltä sitten loppupäivänä noustukaan enää. Niinkuin ei tuolistakaan. Sängystä kyllä noustiin 06:00.
Kaikkea en halua kritisoida, sillä osa asioista oli kyllä ihan kunnon asia-asiaa ja hyödyllistä tietoa ja tositarinat työelämästä kiinnostivat tälläkin kertaa hurjasti. Ne konkretisoivat itselle vähän ehkä vieraampia asioita ja jotenkin jäävät tajuntaan helposti.
Kuitenkin suurin osa aiheista olikin sitten moneen kertaan jankattuja juttuja ja eivät varsinaisesti edes istuneet päivän otsikon alle. Se turhautti, sillä odotukset olivat olleet niin korkealla. Lisäksi luokassa oli jäätävän kylmä.
Myös päivän vetäjän ulosanti kummastutti monessa kohtaa ja itseäni sellainen tapa lähestyä aiheita ja ihmisiä ei nappaa. Monet asiat esitettiin kovin lokeroituina/ muuttumattomina ja ylipäätään jotenkin kankeasti. Ihmetystä meidän tiimissä herätti myöskin se, kuinka luotiin (taas) tilanne, jossa oikeasti vakaville asioille nauraminen on ok. Ei ole, ei tietenkään haloo!
Jäi todella ristiriitaiset fiilikset ja en oikein osaa jäsentää ajatuksiani, sillä ihminen itsessään oli ihan mukava ja selkeästi alalla pitkään työskennellyt, mutta silti jokin mätti. Jään pohtimaan tätä.
Ruska
Ps. Kaikki olivat tunnollisesti paikalla.
Pps. Treenattiin me sitten lopuksi muutamia irrottautumisotteita ja - tapoja.
Ja. Sitten. Se. On. Monen. Tunnin. Luento.
Joo jep. Niin minulle ja muille kävi tänään. Ihan oli turhaan halaatti päällä, koska mielikuva tästä päivästä oli ihan eri kuin varsinainen toteutus. Heti alkuun fiilis lässähti sen verran, ettei sieltä sitten loppupäivänä noustukaan enää. Niinkuin ei tuolistakaan. Sängystä kyllä noustiin 06:00.
Kaikkea en halua kritisoida, sillä osa asioista oli kyllä ihan kunnon asia-asiaa ja hyödyllistä tietoa ja tositarinat työelämästä kiinnostivat tälläkin kertaa hurjasti. Ne konkretisoivat itselle vähän ehkä vieraampia asioita ja jotenkin jäävät tajuntaan helposti.
Kuitenkin suurin osa aiheista olikin sitten moneen kertaan jankattuja juttuja ja eivät varsinaisesti edes istuneet päivän otsikon alle. Se turhautti, sillä odotukset olivat olleet niin korkealla. Lisäksi luokassa oli jäätävän kylmä.
Myös päivän vetäjän ulosanti kummastutti monessa kohtaa ja itseäni sellainen tapa lähestyä aiheita ja ihmisiä ei nappaa. Monet asiat esitettiin kovin lokeroituina/ muuttumattomina ja ylipäätään jotenkin kankeasti. Ihmetystä meidän tiimissä herätti myöskin se, kuinka luotiin (taas) tilanne, jossa oikeasti vakaville asioille nauraminen on ok. Ei ole, ei tietenkään haloo!
Jäi todella ristiriitaiset fiilikset ja en oikein osaa jäsentää ajatuksiani, sillä ihminen itsessään oli ihan mukava ja selkeästi alalla pitkään työskennellyt, mutta silti jokin mätti. Jään pohtimaan tätä.
Ruska
Ps. Kaikki olivat tunnollisesti paikalla.
Pps. Treenattiin me sitten lopuksi muutamia irrottautumisotteita ja - tapoja.
 |
| Kuvatodiste halaatista sekä vilttinä toimineesta kaulahuivista. |
 |
| Ruokalassa meillä oli kaikki aika hyvin, vaikka linssikeitto olikin kuulemma vähän pahaa. |
Kommentit
Lähetä kommentti