Lounarit

Niin on viikko taas lopuillaan, mutta ei tänään kyllä perjantailta tuntunut. Tuttuun ja totuttuun tapaan yhdeksältä soi puhelin, taas ollaan videoyhteyksissä omaan tiimiin. Kokosimme kasaan paketin nuorisotyöstä verkossa, päädyimme tekemään pelkän listauksen hyvistä ja huonoista puolista. Tosin niitä kehityskohteita tuntui löytyvän enemmän, kuin kehuja. Itseäni alkaa jo tämä etätyöskentely väsyttää. Vaikka hommat kyllä etenee, niin kiinnostus vaihtelee paljon. En tiedä, onko muilla ihan samoja fiiliksiä, mutta väsyneeltä tää meidän jengi tuntuu. Vaikka tänäänkin saatiin hommat ihan reippaasti tehtyä, niin kyllä aihe karkaili vähän väliä johonkin muuhun. Ainakin pohtivaan hiljaisuuteen, tai sitten korona-ahdistukseen. Keskustelun lomassa totesimme, että vaikka etätyöskentely onkin väsyttävää, niin kyllä tämä ihan hyvin etenee. Muilla aloilla tuntuu menevän paljon heikommin, meillä on sentäs opettaja ja tiimi aina paikalla, ja työt etenevät. Huonomminkin voisi siis olla. Ja ihan positi

Moikka! Keskiviikko alkoi ihmeellisesti ilman meidän perinteikästä aamupuhelua. Päätimme, että sitä ei nyt tarvita koska jokaisella oli päivän hommat selvänä ja tekemistä niissä riitti. Kuvailimme siis jokainen omalla tahollamme videoita ja tutkailimme minkälaista nuorisotyötä somesta löytyykään. Itse olin oikein innostunut miettimään kommunikaatiomenetelmää ja tottakai päädyin suunnittelemaan ja piirtelemään kuvakortteja! Mukavaa tekemistä ja täytettä tylsään päivään. Torstaina whatsapp soi tuttuun tapaan klo 9.00 ja kivat tyypit olivat valmiina jutskailemaan kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Aiheina oli mm. -Sextapes suomi -Kissat -Se kuinka nykynuoret varasti Kiia musiikin -Kuinka jännittävää on nähdä lumiaura ikkunasta Kun päivän polttavat aiheet oli käsitelty, niin keskustelimme hiukan siitä mitä fiiliksiä viikkotehtävät olivat saaneet aikaan. Sitten pidimme mukavan tunnin mittaisen breikin ja odottelimme Teamspuhelua Anun kanssa. Puhelu oli mukava ja loi kaikille helpo

Ei meillä, mutta muilla. Meidän nenät on tietääkseni ihan ookoo ja tyhjät, muutamaa rinkulaa lukuunottamatta. Parisenkymmentä tuttua naamaa kohtasi tänä aamuna taasen Teamsissa ja yhdessä käytiin Anun johdolla tulevaa viikkoa läpi. Saimme kaksi uutta viikkotehtävää sekä jokaiselle tiimille palsuajan. Tehtävistä toinen tehdään tiiminä ja tarkoituksena on seurailla tyyppejä ja paikkoja nuorisotyön kentällä ja kuinka he/ne saavat homman toimimaan näinä poikkeusaikoina. Me jaoimme jokaiselle jo ns. ”omat ihmiset” sekä lisäksi nuokut, joiden toimia tarkkailemme muutaman päivän. Torstaina palaamme sitten salaisten kansioidemme äärelle ja jaamme havaintojamme. Toinen tehtävistä on yksilötehtävä, jossa keskitytään puhetta tukeviin kommunikointimenetelmiin. Aihe on ihan todella mielenkiintoinen ja minulla on ihanasti intoa päästä syventymään siihen! Perjantaina jokaisen on sitten tarkoitus julkaista video itsestään kertomassa viikonloppusuunnitelmistaan näiden vaihtoehtoisten keinojen avull

Aamu alkoi normaalin tiimipalsun sijaan koko luokan yhteisellä videotapaamisella. Se on aina vähän jännittävää liittyä linjoille, mutta joka kerta se on kyllä sujunut ihan ongelmitta. On myös mukavaa nähdä muita luokkalaisia ja (salaa) kurkistella miltä kaikkien kotona ehkä näyttää! Fokukseni on aina olennaisessa. Tosiaan tänään purettiin eri aiheita seksuaalisuus- teeman ympäriltä ja oikein näppärästi lähes kaikki saivat esitykset kaikkien nähtäville. Kokonaisuudet olivat pääosin hyviä ja selkeitä ja keskusteluakin syntyi jonkin verran. Ei ehkä ihan niin paljon kuin livenä, mutta hyvin kuitenkin. Meitä itseämme vähän harmitti työstää esitystä PowerPoint muodossa, sillä aktiivisesti vastustamme sitä, mutta saimme muilta kivaa palautetta ja olimme itsekin lopulta ihan tyytyväisiä aikaansaannokseemme. Provosoiva alku herätti juuri sellaisia tunteita kuin toivoimmekin, jes! Päivä päättyi yhteisiin ”viikonloppuja”- toivotuksiin ja vuorotellen tyypit poistui linjoilta. Niin teen minäk

Jou! Kuten eilen jo mainitsinkin, niin tänään tosiaan viilailtiin seminaaria kuntoon ja testailtiin jälleen kerran Teamsin toimintaa. Eihän se aivan timanttista ollut ja varmasti meidän kaikkien korvat olivat paikoitellen säröillä, kun äänen kiersivät, olivat liian hiljaisella/kovalla tai muuten vaan taajuudet tosi pielessä. Mutta semmaseminaari saatiin kenraaliharjoituksen kautta vedettyä läpi ja tehtiin joitakin viime hetken muutoksiakin vielä. Katsotaan sitten mitä huominen oikeastaan tuokaan tullessaan, sillä tuntuu, että joka kerta nämä tekniset laitteet ja alustat toimivat pikkuisen eri tavoin. Eihän se mitään, eletään jännän äärellä vähän kokoajan :) Nyt hetkeksi huokaisemaan, kun on taas kälättänyt ja naama hehkuu punaisena näyttöjen tuijottelusta ja muuten vain jännähiestä. Iltapäivällä arviointikeskustelu kaikilla meillä muilla paitsi Kiialla. Tosin K lupasi olla vahvasti mukana henkisellä tasolla. Kaikkia jännittää. Kukaan ei oikein tiedä mitä odottaa. Iik Iik. No katse

...kas siinä vasta oiva loikka tämän viikon aiheeseen, joka tosiaan käsittelee meidän tiimimme osalta seksuaalioikeuksia. Aamu alkoi tuttuun tapaan hieman ennen yhdeksää yhteisessä whatsapissamme kysellen ristiin olemmeko holleilla, huudeilla, asemissa, taajuuksilla jne...tästä on tullut tapa jolle nauramme. Todennäköisesti meistä kaikki on suhteellisen lähellä luurejaan, mutta silti tämä päivittäinen kysely pitää tehdä ennen varsinaista puhelua. Se luo turvaa. Jos lähtisi soittelemaan ilman tätä varmistusta, syntyisi varmasti kaaos. Nämä aloituksethan rakentuvat niin, että Ruska soittaa ja me muut sitten iloissamme vastaamme. Jälleennäkemisen riemua, hihityksiä ja kuulumisten vaihtoa (nekun niin hirveästi tuppaavat himaoloissa vuorokaudessa muuttumaan), niistä starttaa tuttu pp eli puhelinpalsu. Rutiiniksi on muodostunut jo vähän myös se, että Kiian rooli on ottaa screenshot päivän lookeista. Kiia tosin osaa tehdä tämän kohtuu salakavalasti eikä meistä taida kukaan ikinä juuri taju